Luin tänään uusinta Tulvaa (2/2012) ja olisin voinut itkeä onnesta. Emilia Alkaida Kukkala kirjoittaa, että feminismissä on järkeä vain, jos se hyväksyy kaikki toisia alistamattomat olemisen tavat. Feminismillä on tulevaisuutta vain, jos se hyväksyy jokaisen ehdoitta. Allekirjoitan Kukkalan sanat täysin. Feminismi ei aja vain naisten asemaa, vaan tasa-arvoa kaikille. Kukkala jatkaa niin kauan kuin luokittelemme naisia hyviin ja huonoihin, aitoihin ja epäaitoihin, kunnollisiin ja kunnottomiin, olemme kusessa. Niinpä.
Itse elin onnellisesti vaaleanpunaiset lasit nenälläni aina siihen saakka kun minusta tuli äiti. Aikaisemmin kuvittelin aivan vilpittömästi, että Suomi on tasa-arvoinen maa. Suomessa naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet ja velvollisuudet. Paskanmarjat! Uuden ihmisenalun ensitaipaleita ihastellessani heräsin tajuamaan, miten vanhakantainen "tasa-arvoinen" Suomi onkaan. Äiti on normivanhempi. Äideille on yhteiskunnassa suuremmat odotukset kuin isälle, vaikka tasa-arvoista vanhemmuutta julkisuudessa ihaillaankin. Äiti on huono äiti niin paljon helpommin, kuin isä on huono isä.
Olen äiti kahdelle tyttölapselle. En nyt halua tässä korostaa lasteni tyttöyttä, vaan sanoittaa sitä pelkoa, raivoa, turhautumista ja toivoa, jota tyttärieni äitinä tunne. Pelkään sitä, ettei maailma muutu tasa-arvoisemmaksi heidän aikuisikäänsä mennessä. Tunnen raivoa siitä, että vielä 2010-luvulla naisia tytötellään, että naisten euro on 80 senttiä, että ammateista puhuttaessa koetaan tarpeelliseksi käyttää nais- (tai joissain tapauksissa mies-) etuliitettä (naispresidentti, naispappi, miessairaanhoitaja) ja siitä ettei naisiin liitettyjä ominaisuuksia koeta yhtä arvokkaina kuin miehiin liitettyjä (naiset ovat synnynnäisiä hoivaajia ja miehet johtajia). Olen turhautunut siitä, että maailma muuttuu niin hitaasti. Mutta ennen kaikkea toivon, että 20 vuoden päästä kun lapseni ovat nuoria aikuisia, maailmassa arvostetaan ihmisiä ihmisinä. Ja että sukupuolella ei ole merkitystä elämässä menestymisen kannalta.
Itse ajattelen, että kaikki sukupuolet ovat arvokkaita. Haluan ajatella, että lapseni voivat tulevaisuudessa hakeutua hoiva- tai rakennusalalle kokematta sukupuoltaan rajoitteena. Toivon, että perinteisiä naisaloja arvostetaan tulevaisuudessa siinä missä 'miesalojakin'. Toivon ettei tasa-arvo tulevaisuudessa tarkoita enää sitä, että naiset voivat tehdä samoja asioita kuin miehetkin, vaan aitoa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Toivon tulevaisuudelta sitä, että jokainen hyväksytään ehdoitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti