ihmiseni

miksi odotan mahdottomia? olen naimissa maailman kultaisimman ihmisen kanssa, joka on jaksanut vaeltaa kanssani läpi murheiden laakson joka hetki uskoen, että tulevaisuus tuo tullessaan jotain mahtavaa. ihmiseni hoitaa yleensä iltaisin lapset nukkumaan, kun minulle iltaisin iskee väsymys. ihmiseni herää öisin taltuttamaan unikiukut ja taluttamaan väsyneen lapsen vessaan (minun yöllinen kapasiteettini tuli käytettyä imetyksiin ja muihin heräilyihin lasten ollessa taaperoikäisiä, nyt on miehen vuoro). ihmiseni jaksaa minua, vaikka perheen, työn ja opiskelujen yhdistelmä saa minut säännöllisin väliajoin stressaantumaan ja ahdistumaan. ihmiseni yrittää pyörittää perheemme arkea, että saisin keskittyä opintojeni loppuun saattamiseen. ihmiseni yrittää muistaa tuoda kaupasta oikeita asioita, jotta kahviin riittää maitoa ja perhe saa jokapäiväisen leipänsä - ja jotain siihen päällekin. ihmiseni yrittää opetella laittamaan ruokaa, jota perhe söisi hyvillä mielin (toistaiseksi repertuaariin kuuluu 2-3 eri reseptiä). ihmiseni yrittää kovasti olla minulle hyvä, mutta silti...

olemme olleet yhdessä vajaat kymmenen vuotta. sinä aikana on sairastettu masennus ja toinenkin, hankittu lapsia, auto ja asuntolaina. on valmistuttu kolmesta eri korkeakoulusta ja omistettu hetken aikaa (maailman ihanin) koira. luulisi, että tässä ajassa olisi jo oppinut tuntemaan ihmisensä ja hyväksymään tämän sellaisena kuin hän on. omana ihmisenään.

silti, erityisesti merkkipäivinä sitä odottaa ihmettä. että saisi paistatella päiväänsä huomion ja huomionosoitusten loisteessa. tiedän että olen ihmiselleni maailman ihanin, tärkein ja kaunein ihminen. silti toivoisin, että sitä joskus myös näytettäisiin konkretian tasolla. en kaipaa kukkapuskia, kalliita koruja tai maailmanympärimatkoja. mutta (pakko myöntää) haluaisin vaivannäköä, itsetehtyjä kortteja ja etukäteen suunniteltuja aamiaisia, lounaita tai kahvihetkiä. materiaa en kaipaa, vaan sitä tunnetta että toinen on nähnyt vaivaa juuri minun vuokseni. että minä olen ihmisenä niin tärkeä ja se halutaan minulle näyttää.

kerran ihmiseni yllätti. täytin pyöreitä vuosia ja minulle järjestettiin ihka oikeat yllätysjuhlat. silloin taisin saada vaivannäköä ja suunnittelua seuraavien kymmenen vuoden edestä. 

luulin jo oppineeni. ja kuitenkin - nielen pettymyksen kyyneleitä... minä vajavainen ihminen.